8.10.2016

Syksy












































Syksylle sanoin: Tervetuloa! Kesällä ei ehditty juoda kuistilla aamukahvia, koska kuistia ei ollut. Oli vain suuri kolmen metrin pudotus ja kapea laskusilta, jonka alapuolella oli pala maan syövereihin piiloutunutta kalliota. Suussa maistui betoni ja valumuotin öljy. Talo sai lujemman jalan. Se kesä meni jo. Ei ehditty nauttia auringosta. Päivät lipuivat ja muumioituivat, kuin omenat puussa. Talossamme tehtiin salaojaremontti, joka vei ajan, kesän ja kesälle suunnitellut haaveet.

Nyt on syksy ja tuuli. Puusta roikkui päärynöitä, jotka hyödynnettiin. Lämmityskausi on aloitettu. Aamuisin poltellaan pesällinen puita omaksi ja kissojen iloksi. Valmistaudutaan koteloitumaan. Huolehtimaan talosta ja odottamaan pakkasia. Kukkasipuli-ihmiset asettuvat jo laskemaan päiviä seuraavaan kevääseen, tulppaanit, hyasintit ja laukat, vihreitä hattujanne odotetaan.


- Herra Puukenkä -

2.9.2016

Kissanmutkan mustat marjat














































On ensimmäinen vuosi, kun saamme omia päärynöitä ja niin kauniita mustia karhunvatukoita. Tänä kesänä hajuherneetkin onnistuivat ja sisälle on kerätty useita tuoksuvia kirjavia kimppuja, eikä kukinta näytä loppuvan vieläkään. Kaikki kukkivat gladiolukset on kerätty maljakkoon ja viety kyläillessä toisten maljakoihin, parempi katsella niiden loisteliasta kukintaa sisällä, kuin antaa kotiloiden herkutella niihin reikiä ulkona. Siemeniä on kerätty talteen sieltä täältä ja mikä parasta sipulikukkaihmisten lempivuodenaika on alkanut, kun kaupoissa on sipuli-ihanuudet valmiina odottamassa istuttajaa. Miksei joulupukki voi käydä syyskuussa?

-Neiti Räsymatto-

1.9.2016

Seikkailuperuste: kasvit











































Kun kaksi kasvillisuudesta innostunutta henkilöhahmoa poistuvat kotoaan tekevät he huomioita ympäröivistä kasvikunnan edustajista. "Kato tuolla pihalla on noin iso hevoskastanja!" ja syksymmällä saman pihan kohdalla "Kato miten isoja noi kastanjat jo on!" Jopa hautausmaalla on pakko ihan vähän katsella lähempää moottoripyöräkypärän kokoisia hortensioita.

Silloin tällöin retkelle lähtemisen ajatus on päästä näkemään kasveja, joskus ne tulevat eteen vahingossa, kasvillisuusintoilijat löytävät itsensä arboretumista tai taimimyymälästä. Välttämättä kasvi-iloon ei tarvita erikoisuuksiakaan, vanhat tututkin riittävät. Jotkut keräävät pokemoneja, jotkut keräävät mielensä lokeroihin kasvikirjastoa, päästä näkemään jotakin kaunista on usein riittävän hyvä, ei ole pakko omistaa.

Keväällä huuma on suurempi, kun talvesta on selvitty ja jokainen maasta päätään puskeva on ihme. Sitten hetkeksi hieman helpottaa, mutta suurimman kukkatulvan kohdalla on jo vähän vaikeaa olla hihkumatta ääneen. Tämän merkinnän kuvat ovat kaikki retkiltä. Joskus hyvä löytyy läheltä, joskus pitää poiketa tieltä ja hengästyttävää nähdäkseen on joskus ajeltava lossillakin.

-Neiti Räsymatto-


















































































23.7.2016

Majailijat











































Tänä kesänä alakerrassamme on vieraillut pitkäviiksiä oikein ruuhkaksi asti, enkä nyt tarkoita mitään hipsteritihentymää vaan kehrääväisiä kissaystäviä. Oma eläintarha on pysytellyt yläkerrassa vierailujen ajan ja tyytynyt kohtaloonsa, kun palvelusväki on ravannut alakerran ja yläkerran väliä yrittäessään miellyttää kaikkia osapuolia.

Majoitukseemme on sisältynyt tiukkaa kuria pöydille hyppimisen suhteen, mutta myös syvärapsutusta ja päälakisilitystä ainakin 45 minuuttia päivässä. Katselutasannemahdollisuus (kaivinkoneita ja ohiajavia autoja, jokunen lintu). Lentävän sulan metsästystä aamukahvin aikaan.
Kukin vieras on itse saanut valita nukkumapaikkansa, suosittuja ovat olleet viileä nurkka kamiinan vieressä, sekä hotellinjohtajan paita lattialle laitettuna, eikä toki ole syytä unohtaa perinteistä nojatuolipaikkaa, jossa päiväunet maistuvat parhaimmilta.

Näiden turistien ei ole tarvinnut yksin ihmetellä ympäristöään, vaan myös heitä on tultu katselemaan monien kissa -ja ei niin kissaihmisten toimesta. Tutustuminen hotellivieraisiin on ollut meille suuri ilo.



-All inclusive kissahotelli Puukenkä ja Räsymatto-


9.7.2016

Vanhat kaapit osa 2 - kaappi määrää kaapin paikan












































Jos edellinen kaappi oli löytö Tori.fi:stä niin tässä jutussa sellaisia vilahtaa ainakin kaksi. Keräilijöiden vitriinitila oli tullut liian täyteen ja oli aika löytää hammaslääkärin vanhalle kaapille kaveri salonkiin. Pitkällisten etsintöjen jälkeen löytyi tämä. Siis instrumenttikaapin toveriksi toinen vanha instrumenttikaappi, mikä mainio idea.

Kunto ei ollut kovinkaan puhutteleva, eikä hyllyjä ollut ollenkaan. Herra Puukengälle sellaiset seikat eivät ole mikään este. Hän rakensi alaosan keskelle myös tukirakenteen, jottei aarteiden paino ala taivuttamaan hienoa kaappiamme. Löytyipä kirppishaukan varastosta myös sopiva vanha kynttilänjalka tuohon alas keskelle rakennetta tukemaan. Väri, siinä menimme ensin pahasti metsään, mutta metsän kautta löysimme huiman hienon jäätelösävyn, josta ei oikein voi sanoa onko se vaaleansininen vai vaaleanvihreä vai jotakin siltä väliltä.

Ovet odottavat vielä kunnostamistaan, mutta aarteitamme varjellaksemme viritimme ne keskeneräisinä viikonlopuksi tuohon, sillä meillä on hoidossa huiskuhäntä ja hurja pantteri, joiden mieltymyksistä ohueen lasiin emme voineet olla täysin varmoja. Pönkäsimme ovet kiinni hirveän painavalla lasimöykyllä, jonka Herra Puukenkä poimi roskalavalta.

Hammaslääkärikaappi muutti siis tapettiseinälle ja siellä aiemmin palvellut liinavaatekaappi pääsi alkuperäiseen tehtäväänsä vaatehuoneeseen. Nyt tämä muuriseinän pätkä näyttää hassusti pidemmältä, kun siinä on hitusen leveämpi kaappi. ja pimeä tapettiseinän nurkka valaistui hieman valkoisella kaapilla ja sen sisällä olevan peilin avulla.

- Neiti Räsymatto -

8.7.2016

Vanhat kaapit osa 1







































































Meillä on molemmilla tapana roikkua silloin tällöin Tori.fi:ssä ja keksiä kummallisia hakusanoja vanhoille huonekaluille, sitten joskus käy hyvä tuuri (noin kerran vuodessa) ja sattuu löytämään jotakin omasta mielestä melko uniikkia. Yleensä haaveille tulee seinä vastaan hinnan tai sijainnin kanssa, usein kuitenkin sijainnin. 

Tämä Laitilasta haettu sairaalan tai terveyskeskuksen vanha lääkekaappi opetti meille heti pari olennaista asiaa. 

1. Kysy aina ostaessasi isoa huonekalua, että sattuisiko se menemään vaikkapa osiin (tämä muistutus on etenkin Herra Puukenkää varten). Okei, sohva harvemmin menee, mutta tämä olisi mennyt, ajeltiin sitten koko päivä peräkärryn kanssa. Olisi mahtunut kyytiin muitakin löytöjä, mutta...

2. Viikonloppuisin saattaa olla kirpputori-ihmiselle silkkaa kärsimystä tehdä matkaa, kun kaikki apajat sulkevat ovensa viimeistään klo 15. 

Kaappi vahattiin mehiläisvahalla ja kannettiin yläkertaan, sillä meille sen kunto on kyllin hyvä, joku toinen olisi ehkä tarttunut maalipensseliin. Ovissa olevat kyltit, sisällä oleva lukollinen pikkukaappi ja vetolaatikot tekstein 'teipit' ja 'potilaiden rahapussit' vihjaavat kaapin edellisestä elämästä. Eihän sitä tiedä kenen rahapussia tuolla on säilötty. Kaapin on määrä päätyä olohuoneeseen, sitten joskus kun meillä sellainen on. 

Matka Laitilaan ja Nuutajärven kautta takaisin Lahteen jäi sinisen urhean ratsumme viimeiseksi, sillä auto raukka joutui rattijuopon romuttamaksi ollessaan parkissa. Ei ihmisvahinkoja, mutta tietenkin autoilua rakastavien retkeilijöiden painajainen on olla lähes kuukausi autotta. Nyt sininen urhea on saanut seuraajan ja kesä voi taas jatkua, kuten oli suunniteltu.

Lisää kertomuksia kaapeista on tulossa.

-Neiti Räsymatto-

25.6.2016

Pojat



Oli eräs toinenkin syy miksi menimme Villa Roosaan juuri avajaispäivänä, nimittäin Matti Pikkujämsä, joka maalasi siellä ihmisistä muotokuvia. Herra Puukenkä halusi itsestään ja Uula-kissasta yhteispotretin ja kieltämättä tänä lemmikkikuvien ja selfieräpsyjen valtakautena tuossa herrain pönötyksessä on jotakin hyvin juhlavaa ja arvokasta.

Ja kerrottakoon, että ei emme ajatelleet tuota harmaata, mutta sattui kuitenkin nyt sopimaan molempien vaatteet yhteen. Uulasta näytimme niitä lukuisia kuvia, joita lellipennusta on toki otettu, eikä siksi harmaaturkin ollut pakko lähteä paikan päälle.

Kehystäjä ei tietenkään kulje kehykset kaulassaan, kuten ei suutarin lapsillakaan ole kuin sukat, eikä lasimestarin tytärkään ole läpinäkyvä, että kehyksiä tässä juuri mietiskellään, josko sitten ennen joulua olisimme päätyneet johonkin ratkaisuun.

Lisää näistä muotokuvista voitte lukea täältä.

-Neiti Räsymatto-